Kirkon ovella

Ja suurin niistä on rakkaus.... Luonnollinen rakkaus on valitsematonta. Rakkautta on vaikea, jos ei peräti mahdoton selittää. Aina tulkinnat rakkaudesta eivät ole rakkautta, vaan vallankäyttöä, alistamista tai ahneutta. Ne tuntuvat rakkaudelta kunnes jokin menee pieleen ja syntyy eturistiriita. Siitä vasta huomaa että kyse olikin itserakkaudesta. "Rakkaus ei etsi omaa etuaan." Rakkauden ei tarvitse. Seurakuntavaalien yhtenä teemana on minun kirkkoni rakastaa #minunkirkkonirakastaa . Rakkaus on helppo asia Meillä on paljon ihmissuhteita joihin liittyy luontaisesti rakkaus. Äidin- ja isänrakkaus lapseen on jotenkin syntyperäistä - luotua. Sitä ei tarvitse edes yrittää, se vain on! Sen huomaa olevan jotain ihmeellisempää kun lapsi tekee jotain. Saatat suuttua ja olla vihainen tai loukkaantunut pitkäksikin aikaa, mutta se rakkaus vaan on ja pysyy. Pisimpään ihmissuhteeseen liittyy rakkaus. Joillakin pisin yhtenäinen ihmissuhde on sisaruksiin. Toisilla pisin ihmissuhd

Olen viime vuosina ollut töissä toisella paikkakunnalla niin, että koti ja perhe on asunut täällä kotona. Sellaisessa tilanteessa tunnen tarvitsevani jonkun ankkurin - paikan johon mennä hiljentymään. Kirjasto ei käy - paikka on liian epävakaa ja yllätyksellinen. Merenranta, vuori tai joku muu... Paikan tulee olla suurempi kuin itse.  Sinne voi kadota ja voit olla yksin ajatuksinesi. Kirkot eivät suotta ole korkeita - niihin mahtuu ajattelemaan ja unohtumaan. Paikka ei esitä vaatimuksia eikä kiirehdi. Uskonnot ovat keksineet mindfullnesin ennenkuin sille oli annettu nimeä. Kirkko on perinteisesti ollut fyysinen paikka josta on etsitty johdatusta - neuvoa. - siis paikka jossa voi ajatella ja keksiä ratkaisuja ongelmiin - omiin tai muiden. Jotkut kertovat että "metsä on minun kirkkoni". Eikä välttämättä tarvitse olla ongelmiakaan. Rauhoittuminen on aina hyvästä. Rauhoittuminen on yleismaailmallista. Pyhiä paikkoja on kaikilla, ne on varattu ihmisen tarpeelle ol

Elämme palveluyhteiskunnassa. Meillä on saatavissa palveluita sairastapauksissa, hyvinvoinnin tueksi, autolle huoltoa, kirjojen lainaamiseen, joku muu tekee lumityöt ja halutessamme voimme käyttää yhteisiä kulkuvälineitä, jokaista tarvitsemaamme työkaluakaan ei tarvitse ostaa omaksi. Mitä antaa ihmisille joilla on jo kaikkea? Sielunrauhaa. Kun elämä on kokonainen - ja varsinkin kun se ei ole, tarvitsemme palveluita näkymättömille asioille. Elämää on usein mahdoton ymmärtää. Moni on oppinut tilaamaan ajan psykologilta. Ja sinne suuntaan virtaus on. On hölmöä kuvitella että joku tarve poistuisi kun siihen ennen käytetty palvelu unohtuu- täytyy ottaa selvää miksi palvelu ei enää palvele. Virtaus käy sinne missä ihminen saa tarvitsemansa. Jos kirkon "sielunhoidollinen palveluntarve vähenee, se on osoitus siitä ettei "asiakas" saa sellaista palvelua kuin tarvitsee. Kirkko ei vastaa. Kirkko ja papit ovat tehneet yhteisesti maksamanamme palveluna psykologin hommia. On