Hengen ravintolassa #minunkirkkoni
Elämme palveluyhteiskunnassa. Meillä on saatavissa palveluita sairastapauksissa, hyvinvoinnin tueksi, autolle huoltoa, kirjojen lainaamiseen, joku muu tekee lumityöt ja halutessamme voimme käyttää yhteisiä kulkuvälineitä, jokaista tarvitsemaamme työkaluakaan ei tarvitse ostaa omaksi.
Kun elämä on kokonainen - ja varsinkin kun se ei ole, tarvitsemme palveluita näkymättömille asioille. Elämää on usein mahdoton ymmärtää. Moni on oppinut tilaamaan ajan psykologilta. Ja sinne suuntaan virtaus on.
On hölmöä kuvitella että joku tarve poistuisi kun siihen ennen käytetty palvelu unohtuu- täytyy ottaa selvää miksi palvelu ei enää palvele. Virtaus käy sinne missä ihminen saa tarvitsemansa.
Jos kirkon "sielunhoidollinen palveluntarve vähenee, se on osoitus siitä ettei "asiakas" saa sellaista palvelua kuin tarvitsee. Kirkko ei vastaa.
Kirkko ja papit ovat tehneet yhteisesti maksamanamme palveluna psykologin hommia. On saanut käydä juttelemassa mieltä vaivaavista asioista. Tai kuuntelemassa saarnaa joka pureutuu tämän hetken ongelmiin - ja antaa niihin selityksiä. Psykologi kysyy karrikoidusti "no mitä mieltä sinä itse olet?" ja pappi on sanonut "Jeesus on sanonut tämänkaltaisessa tilanteessa näin...." Luultavasti molemmissa tapauksissa asia lopulta tulee hoidetuksi, sillä suurin osa pulmista ratkeaa oman työstämisen kautta. Keskeistä kuitenkin on, että saa jakaa tunteensa luotettavasti.
Mutta jos kirkko lukee Raamatusta ettei nainen voi olla pappi - murenee tyttärien äidin usko kirkkoon ja tekee vain surulliseksi. Minulle muistuu taas mieleen kaikki se minkä kirkko keskiajalla tärväsi- tappoi ihmisiä koska maapallo ei voi olla pyöreä eikä pii ole 3.14.
"Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan." (Psalmi 104:5) jolla torjuttiin ensin Kopernikuksen ja sitten Galilein tieteelliset havainnot.
Koska kirkko on aikojen saatossa lukenut raamattua joustamatta se menetti kirjaimellisen luotettavuutensa.
Kirjailija Alain de Botton on minusta osuvasti puolustanut kristinuskoa. Kirjassa: "Religion for Atheists: A Non-Believer´s Guide to the Uses of Religion" Botton muistuttaa kristinuskon merkityksestä yhteisöille. Uskonto muistuttaa ihmisiä olemaan hyviä ja uhrautuvaisia.
Niin minäkin ajattelen. Kun olen sen uskontoni sieltä lapsuudesta asti mukanani kantanut, tiedän että "Niinkuin minä olen teitä rakastanut...." on esimerkki siitä, miten tulee toimia. Johdon konsultit keksivät toimivan keinon paljon myöhemmin.
(Alain de Bolton https://www.youtube.com/watch?v=Br8m2S98HU4 )
Omistavatko kirkon ne jotka ovat kirkkoherran kanssa yhtä mieltä? Nyökyttävät hyväksyvästi papin puheelle? Vai omistavatko kirkon kaikki kirkollisveroa maksavat jotka uskovat kristilliseen tapaan ratkaista elämän ongelmia, vaikka yhtään ihmettä ei olisi tapahtunut? Kaikki ne jotka uskovat että hyvä tahto voittaa - lopulta.
Vai omistavatko kirkon peräti kaikki jotka uskovat että on olemassa joku suuri, selittämätön jumaluus, joka yrittää auttaa meitä parhaansa mukaan?
Juutalaisuudesta alunperin lähtenyt jumalanpalveluskäytäntö on nopealla vauhdilla menettänyt paikkaansa suomalaisten elämäntavoissa. Jos -80 luvun alussa sunnuntain jumalanpalveluksissa kävi 6 miljoonaa ihmistä vuoden aikana - 2016 mennessä luku oli miltei puolittunut (3.2milj)
Jumalanpalvelus ei palvele enää seurakuntalaisia. Seurakuntalaisia on kuitenkin 71% väestöstä. 39% ei ollut käynyt useampaan vuoteen kirkossa.
Jos 6% käy vähintään kerran kuukaudessa ja lisäksi 29% vähintään kerran vuodessa, ketä varten kirkko toimii?
Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan odotukset kirkon toimintaan ovat muuttuneet.
Onko kirkolla varaa sanoa ettei se halua rukoilla seurakuntalaisensa puolesta kirkossa? Ketä sellainen seurakunta palvelee?
Vaalikoneen kysymykset seuraavat varsin hyvin 2015 Kirkon Tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen kiinnostavimpia tuloksia.
Kirkko on huolissaan maallistumisesta. Olisiko syytä olla huolissaan jostain muusta? Vaikkapa siitä ettei pysty palvelemaan omia jäseniään muotoseikkoihin vedoten.
Rakasta....
sitten tulee pitkä väli ja muutama muu kätevä ohje. Harva kaipaa niitä ihmeitä, pelkkä inhimillisyys riittää.
Mitä antaa ihmisille joilla on jo kaikkea? Sielunrauhaa.
Kun elämä on kokonainen - ja varsinkin kun se ei ole, tarvitsemme palveluita näkymättömille asioille. Elämää on usein mahdoton ymmärtää. Moni on oppinut tilaamaan ajan psykologilta. Ja sinne suuntaan virtaus on.
On hölmöä kuvitella että joku tarve poistuisi kun siihen ennen käytetty palvelu unohtuu- täytyy ottaa selvää miksi palvelu ei enää palvele. Virtaus käy sinne missä ihminen saa tarvitsemansa.
Jos kirkon "sielunhoidollinen palveluntarve vähenee, se on osoitus siitä ettei "asiakas" saa sellaista palvelua kuin tarvitsee. Kirkko ei vastaa.
Kirkko ja papit ovat tehneet yhteisesti maksamanamme palveluna psykologin hommia. On saanut käydä juttelemassa mieltä vaivaavista asioista. Tai kuuntelemassa saarnaa joka pureutuu tämän hetken ongelmiin - ja antaa niihin selityksiä. Psykologi kysyy karrikoidusti "no mitä mieltä sinä itse olet?" ja pappi on sanonut "Jeesus on sanonut tämänkaltaisessa tilanteessa näin...." Luultavasti molemmissa tapauksissa asia lopulta tulee hoidetuksi, sillä suurin osa pulmista ratkeaa oman työstämisen kautta. Keskeistä kuitenkin on, että saa jakaa tunteensa luotettavasti.
Menneisyys on mennyt.
Minun ikäiseni kertovat usein omaavansa "lapsenuskon". Sellaisen uskon joka kehittyi silloin lapsena - ja jäi sinne. Uskosta ei tullut koskaan mitään käytännöllistä. Usko ja kirkko liittyy vain juhliin - nostalginen tarpeemme on kastaa lapset, opettaa uskontoa koulussa. Haluamme mennä kirkossa naimisiin ja odotamme että joku ihme tapahtuisi ja olisi helpompi uskoa.Mutta jos kirkko lukee Raamatusta ettei nainen voi olla pappi - murenee tyttärien äidin usko kirkkoon ja tekee vain surulliseksi. Minulle muistuu taas mieleen kaikki se minkä kirkko keskiajalla tärväsi- tappoi ihmisiä koska maapallo ei voi olla pyöreä eikä pii ole 3.14.
"Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan." (Psalmi 104:5) jolla torjuttiin ensin Kopernikuksen ja sitten Galilein tieteelliset havainnot.
Koska kirkko on aikojen saatossa lukenut raamattua joustamatta se menetti kirjaimellisen luotettavuutensa.
Miksi maksaa kirkollisveroa?
Kirjailija Alain de Botton on minusta osuvasti puolustanut kristinuskoa. Kirjassa: "Religion for Atheists: A Non-Believer´s Guide to the Uses of Religion" Botton muistuttaa kristinuskon merkityksestä yhteisöille. Uskonto muistuttaa ihmisiä olemaan hyviä ja uhrautuvaisia.
Niin minäkin ajattelen. Kun olen sen uskontoni sieltä lapsuudesta asti mukanani kantanut, tiedän että "Niinkuin minä olen teitä rakastanut...." on esimerkki siitä, miten tulee toimia. Johdon konsultit keksivät toimivan keinon paljon myöhemmin.
(Alain de Bolton https://www.youtube.com/watch?v=Br8m2S98HU4 )
Omistavatko kirkon ne jotka ovat kirkkoherran kanssa yhtä mieltä? Nyökyttävät hyväksyvästi papin puheelle? Vai omistavatko kirkon kaikki kirkollisveroa maksavat jotka uskovat kristilliseen tapaan ratkaista elämän ongelmia, vaikka yhtään ihmettä ei olisi tapahtunut? Kaikki ne jotka uskovat että hyvä tahto voittaa - lopulta.
Vai omistavatko kirkon peräti kaikki jotka uskovat että on olemassa joku suuri, selittämätön jumaluus, joka yrittää auttaa meitä parhaansa mukaan?
Jumalanpalvelus
Juutalaisuudesta alunperin lähtenyt jumalanpalveluskäytäntö on nopealla vauhdilla menettänyt paikkaansa suomalaisten elämäntavoissa. Jos -80 luvun alussa sunnuntain jumalanpalveluksissa kävi 6 miljoonaa ihmistä vuoden aikana - 2016 mennessä luku oli miltei puolittunut (3.2milj)
Jumalanpalvelus ei palvele enää seurakuntalaisia. Seurakuntalaisia on kuitenkin 71% väestöstä. 39% ei ollut käynyt useampaan vuoteen kirkossa.
Jos 6% käy vähintään kerran kuukaudessa ja lisäksi 29% vähintään kerran vuodessa, ketä varten kirkko toimii?
Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan odotukset kirkon toimintaan ovat muuttuneet.
Onko kirkolla varaa sanoa ettei se halua rukoilla seurakuntalaisensa puolesta kirkossa? Ketä sellainen seurakunta palvelee?
Vaalikoneen kysymykset seuraavat varsin hyvin 2015 Kirkon Tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen kiinnostavimpia tuloksia.
Kirkko on huolissaan maallistumisesta. Olisiko syytä olla huolissaan jostain muusta? Vaikkapa siitä ettei pysty palvelemaan omia jäseniään muotoseikkoihin vedoten.
Raamatun keskeiset sanomat ovat yksinkertaisia:
Rakasta....
sitten tulee pitkä väli ja muutama muu kätevä ohje. Harva kaipaa niitä ihmeitä, pelkkä inhimillisyys riittää.
Kommentit
Lähetä kommentti