Kirkon ovella
Perustin Kirkon ovella-blogin siksi, että olen seurakuntavaaliehdokkaana vuoden 2018 seurakuntavaaleissa.
Perustin sen myös siksi, että näin uskonnollisesti ajatellen olen tuntematon - niinkuin kai suurin osa meistä. Uskonto ja suhde kirkkoon ei tule normaalina arkena esiin juuri koskaan. Eikä sen tarvitse tulla. Kirkon merkitys - tai oikeastaan uskonnon - on minulle sellainen perustavanlaatuinen.
Se on siellä pohjalla.
Ei tapahdu mitään vaikka muutama ryppy tulee elämän varrella ulkoverhoukseen, putkistoon tai edes runkorakenteisiin, kunhan perustus on kunnossa.
Ajattelin olevani hyvä ehdokas koska olen epäilevä Tuomas. Joka vuosi käyn verotuspäätöksen kotiin saapuessa läpi saman keskustelun itseni kanssa. "Miksi minä maksan kirkollisveroa?". "Kuulunko minä muka kirkkoon mitenkään?". "Mihin nämäkin rahat on hassattu?". "Onko tämä kirkko #minunkirkkoni ?"
Isäni sanoi "Epäile aina". Mutta isäni oli suunnittelija, hän kehotti ajattelemaan, epäilemään että onko joku uusi parempi keino. Puskaanhan se sellainen menee usein, muttei aina. jJos ei haeta uusia tapoja tehdä ja ajatella kehitystä tapahtuu ilman kenenkään sitä ohjaamatta. Minä haluan että sitä ohjataan.
Kehitys on tapahtunut jo pitkän aikaa siihen suuntaan että kirkko ei ole tärkeä. Ei kiinnosta. En maksa. Ei ole minun juttuni. En ole uskonnollisesti aktiivinen. Ei minulle ole siellä mitään. Voin uskoa vaikkei olisi yhtään pappia.... jne. Loistavia perusteluja kaikki! Kun ei tapahdu mitään itselle ja läheisille.
Tämä on blogi.
Minulla on aikaa kirjoitella lisää ajatuksia marraskuun 18. saakka.
Perustin sen myös siksi, että näin uskonnollisesti ajatellen olen tuntematon - niinkuin kai suurin osa meistä. Uskonto ja suhde kirkkoon ei tule normaalina arkena esiin juuri koskaan. Eikä sen tarvitse tulla. Kirkon merkitys - tai oikeastaan uskonnon - on minulle sellainen perustavanlaatuinen.
Se on siellä pohjalla.
Ei tapahdu mitään vaikka muutama ryppy tulee elämän varrella ulkoverhoukseen, putkistoon tai edes runkorakenteisiin, kunhan perustus on kunnossa.
Asia siis kiinnostaa minua.
Ajattelin olevani hyvä ehdokas koska olen epäilevä Tuomas. Joka vuosi käyn verotuspäätöksen kotiin saapuessa läpi saman keskustelun itseni kanssa. "Miksi minä maksan kirkollisveroa?". "Kuulunko minä muka kirkkoon mitenkään?". "Mihin nämäkin rahat on hassattu?". "Onko tämä kirkko #minunkirkkoni ?"
Miksi epäilijä on hyvä vaihtoehto?
Isäni sanoi "Epäile aina". Mutta isäni oli suunnittelija, hän kehotti ajattelemaan, epäilemään että onko joku uusi parempi keino. Puskaanhan se sellainen menee usein, muttei aina. jJos ei haeta uusia tapoja tehdä ja ajatella kehitystä tapahtuu ilman kenenkään sitä ohjaamatta. Minä haluan että sitä ohjataan.
Kehitys on tapahtunut jo pitkän aikaa siihen suuntaan että kirkko ei ole tärkeä. Ei kiinnosta. En maksa. Ei ole minun juttuni. En ole uskonnollisesti aktiivinen. Ei minulle ole siellä mitään. Voin uskoa vaikkei olisi yhtään pappia.... jne. Loistavia perusteluja kaikki! Kun ei tapahdu mitään itselle ja läheisille.
Kaikista asioista päätetään joka tapauksessa. Miksi siis en voisi olla sanomassa omaa ajatustani ääneen ja tehdä omalta osaltani tästä Minun kirkkoani? - Kaikkien kirkkoa. #minunkirkkoni, #kaikkienkirkko
Tämä on blogi.
Minulla on aikaa kirjoitella lisää ajatuksia marraskuun 18. saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti