Minun kirkkoni rakastaa #minunkirkkoni
Ja suurin niistä on rakkaus....
Luonnollinen rakkaus on valitsematonta. Rakkautta on vaikea, jos ei peräti mahdoton selittää.
Aina tulkinnat rakkaudesta eivät ole rakkautta, vaan vallankäyttöä, alistamista tai ahneutta. Ne tuntuvat rakkaudelta kunnes jokin menee pieleen ja syntyy eturistiriita. Siitä vasta huomaa että kyse olikin itserakkaudesta.
"Rakkaus ei etsi omaa etuaan." Rakkauden ei tarvitse.
Seurakuntavaalien yhtenä teemana on minun kirkkoni rakastaa #minunkirkkonirakastaa .
Meillä on paljon ihmissuhteita joihin liittyy luontaisesti rakkaus. Äidin- ja isänrakkaus lapseen on jotenkin syntyperäistä - luotua. Sitä ei tarvitse edes yrittää, se vain on! Sen huomaa olevan jotain ihmeellisempää kun lapsi tekee jotain. Saatat suuttua ja olla vihainen tai loukkaantunut pitkäksikin aikaa, mutta se rakkaus vaan on ja pysyy.
Pisimpään ihmissuhteeseen liittyy rakkaus. Joillakin pisin yhtenäinen ihmissuhde on sisaruksiin. Toisilla pisin ihmissuhde on omiin vanhempiin.
Pisimpiin suhteisiin useinmiten liittyy vähän haastettakin. Tehdään kompromisseja puolin ja toisin. Sanotaan asioita ja tehdään tekoja jonkalaisten jälkeen muut suhteet ehdottomasti päättyisivät heti!
Luontaisesti pystymme ymmärtämään erilaisuutta. Veli nyt on vähän sellainen tuittu. Sisko nyt on aina ollut sellainen besserwisser... Isän äiti kuoli kun hän oli lapsi, on ymmärrettävää että hän on...
Pysyvät, luontaisesti pysyvät ihmissuhteet, toimivat meille hyvänä mallina, kaikki teidämme mitä se tarkoittaa - rakastaa kaikesta huolimatta, kaiken vuoksi. Ja ymmärtää.
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä."
Mitä vanhemmaksi kasvaa sitä vähemmän on tarvetta olla oikeassa, saada määrätä toisen mielipiteestä tai velvoittaa parisuhteen perusteella mukautumaan tai olemaan jotain.
Kasvu on välillä ollut kipeä. - Ethän sinä noin voi kirjoittaa! Kuinka saatoit möläyttää jotain noin typerää? Inhoan tuota paitaa! No tasan! ei laiteta tuon väristä seinää!
Ja vielä kipeämpiä kohtia joista ei puhuta enää yhteisestä sopimuksesta. Mennyt on mennyttä. Kaikki voivat omien suhteittensa kautta miettiä minkälaisia.
Rakkaudella on tämä hetki ja tulevaisuus.
"Rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. "
Tiedättekö te mitä te minulta pyydätte! Tiedättekö te minkälainen tyyppi se minun lähimmäinen on? Se jota en itse valinnut. Ajattelee ihan väärin eikä vaihda mielipidettään vaikka perustelen omani. Ruma. Pyrkyri ja epäystävällinen.
Voisinko rakastaa vain niitä mukavia ja samoin ajattelevia?
Tai saanko pakottaa kaikki mieleisikseni?
Sitähän me teemme ihan koko ajan.
Kirkko rakastaa kun sen jäsenet ja työntekijät rakastavat - tai ainakin toimivat niinkuin tietävät rakastavan ihmisen toimivan.
Usko perustuu isän rakkauteen. Kirkko on meille symboli isänrakkaudesta. Rakkaudesta joka on luotu heti syntymähetkellä. Rakkaudesta joka kestää kaikki meidän tekemisemme ja sanomisemme. Rakkaudesta joka hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme.
Isälle se on helppoa. Hän vaan katselee sieltä ylhäältä, välillä puistelee päätään ja suuttuukin, mutta rakastaa. Ihan helppoa. Minun oma täydellinen luomukseni - täydellinen: kyllä täydellinen juuri tuollaisena kuin on. Juuri siksi niin rakastettu.
Siksi että me kaikki omituiset olemme ihan samanarvoisia ja yhtä tärkeitä. Siksi kirkon tulee toivottaa tervetulleeksi, "rakastaa" ja hyväksyä kaikki.
Ei ole meidän asiamme valita.
Rakkauden tulee olla kirkon erityisessä suojeluksessa.
"ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."
Eeva Kilpi: Katkelma runosta Laulu rakkaudesta
...
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
...
Luonnollinen rakkaus on valitsematonta. Rakkautta on vaikea, jos ei peräti mahdoton selittää.
Aina tulkinnat rakkaudesta eivät ole rakkautta, vaan vallankäyttöä, alistamista tai ahneutta. Ne tuntuvat rakkaudelta kunnes jokin menee pieleen ja syntyy eturistiriita. Siitä vasta huomaa että kyse olikin itserakkaudesta.
"Rakkaus ei etsi omaa etuaan." Rakkauden ei tarvitse.
Seurakuntavaalien yhtenä teemana on minun kirkkoni rakastaa #minunkirkkonirakastaa .
Rakkaus on helppo asia
Meillä on paljon ihmissuhteita joihin liittyy luontaisesti rakkaus. Äidin- ja isänrakkaus lapseen on jotenkin syntyperäistä - luotua. Sitä ei tarvitse edes yrittää, se vain on! Sen huomaa olevan jotain ihmeellisempää kun lapsi tekee jotain. Saatat suuttua ja olla vihainen tai loukkaantunut pitkäksikin aikaa, mutta se rakkaus vaan on ja pysyy.
Pisimpään ihmissuhteeseen liittyy rakkaus. Joillakin pisin yhtenäinen ihmissuhde on sisaruksiin. Toisilla pisin ihmissuhde on omiin vanhempiin.
Pisimpiin suhteisiin useinmiten liittyy vähän haastettakin. Tehdään kompromisseja puolin ja toisin. Sanotaan asioita ja tehdään tekoja jonkalaisten jälkeen muut suhteet ehdottomasti päättyisivät heti!
Luontaisesti pystymme ymmärtämään erilaisuutta. Veli nyt on vähän sellainen tuittu. Sisko nyt on aina ollut sellainen besserwisser... Isän äiti kuoli kun hän oli lapsi, on ymmärrettävää että hän on...
Pysyvät, luontaisesti pysyvät ihmissuhteet, toimivat meille hyvänä mallina, kaikki teidämme mitä se tarkoittaa - rakastaa kaikesta huolimatta, kaiken vuoksi. Ja ymmärtää.
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä."
Rakkaus on vaikea asia
Minun pisin itse valittu ihmissuhde on suhde puolisoon. Olemme olleet yhdessä 36 vuotta. Näin jälkeenpäin arvioiden, tiedän että tähän 36 vuoteen liittyy paljon alussa kuvailemaani vallankäyttöä ja jopa alistamista. Olemme vain ihmisiä. Nyt sen syvin olemus on kuitenkin rakkaus - ihan oikea puhdas.Mitä vanhemmaksi kasvaa sitä vähemmän on tarvetta olla oikeassa, saada määrätä toisen mielipiteestä tai velvoittaa parisuhteen perusteella mukautumaan tai olemaan jotain.
Kasvu on välillä ollut kipeä. - Ethän sinä noin voi kirjoittaa! Kuinka saatoit möläyttää jotain noin typerää? Inhoan tuota paitaa! No tasan! ei laiteta tuon väristä seinää!
Ja vielä kipeämpiä kohtia joista ei puhuta enää yhteisestä sopimuksesta. Mennyt on mennyttä. Kaikki voivat omien suhteittensa kautta miettiä minkälaisia.
Rakkaudella on tämä hetki ja tulevaisuus.
"Rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. "
Lähimmäisenrakkaus se vasta vaikeaa onkin
Tiedättekö te mitä te minulta pyydätte! Tiedättekö te minkälainen tyyppi se minun lähimmäinen on? Se jota en itse valinnut. Ajattelee ihan väärin eikä vaihda mielipidettään vaikka perustelen omani. Ruma. Pyrkyri ja epäystävällinen.
Voisinko rakastaa vain niitä mukavia ja samoin ajattelevia?
Tai saanko pakottaa kaikki mieleisikseni?
Sitähän me teemme ihan koko ajan.
Kuinka kirkko rakastaa?
Kirkko rakastaa kun sen jäsenet ja työntekijät rakastavat - tai ainakin toimivat niinkuin tietävät rakastavan ihmisen toimivan.
Usko perustuu isän rakkauteen. Kirkko on meille symboli isänrakkaudesta. Rakkaudesta joka on luotu heti syntymähetkellä. Rakkaudesta joka kestää kaikki meidän tekemisemme ja sanomisemme. Rakkaudesta joka hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme.
Isälle se on helppoa. Hän vaan katselee sieltä ylhäältä, välillä puistelee päätään ja suuttuukin, mutta rakastaa. Ihan helppoa. Minun oma täydellinen luomukseni - täydellinen: kyllä täydellinen juuri tuollaisena kuin on. Juuri siksi niin rakastettu.
Siksi että me kaikki omituiset olemme ihan samanarvoisia ja yhtä tärkeitä. Siksi kirkon tulee toivottaa tervetulleeksi, "rakastaa" ja hyväksyä kaikki.
Ei ole meidän asiamme valita.
Rakkauden tulee olla kirkon erityisessä suojeluksessa.
"ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."
Eeva Kilpi: Katkelma runosta Laulu rakkaudesta
...
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
...
Kommentit
Lähetä kommentti