Kirkon ovella

Viime viikolla kerroin Savonlinnan seurakunnasta henkilöinä. Savonlinnan seurakunnan talous: Savonlinnan seurakunta alueena koostuu: Savonranta, Enonkoski, Kerimäki, Punkaharju, Savonlinna ja Rantasalmi. Savonlinnan kirkollisverotulo on ollut 2017 6 300 000€, lisäksi osuus yhteisöverosta 7000€ , sekä valtion avustuksen osuus 798 000. Verotulot siis 7 105 000 ja verokulut 114 000. Yksinkertaistetaan: siis verojen jälkeen 7 036 000. Savonlinnan muuttotappio vaikuttaa suoraan kirkollisverotuloon. Rahoituksen rakenne muuttuu sikäli että yhteisöveron osuus poistuu kokonaan ja valtion avustus korvaa sitä. Muutos on sikäli yksiselitteisempi, että yhteisöverotulo on ollut riippuvainen yritysten määrästä, kun nyt se lasketaan asukasmäärän mukaan. Muuta merkittävää tuloa on saatu metsäomaisuuden tuottona ja kiinteistöjen myynnillä. Pysyvämpi tulonlähde on siis metsätuotto ja kertaluontoisia kiinteistöjen myynnit. Kuluryhmistä merkittävin on palkkakulut. Mikä on aina perusteltavissa ja

77% savonlinnalaisista kuuluu kirkkoon. Seurakuntalaisia on ollut 30770 vuoden 2017 lopussa. Vuonna 2017 jäsenmäärä on vähentynyt 808 henkilöllä. Suuri osa varmaankin muuttotappion myötä. Kirkosta on vuoden aikana eronnut noin 1%. Ikäryhmissä 0-20v seurakuntalaisia on noin 6000 henk. Työikäisiä 20-65 v on jotakuinkin puolet eli noin 15000 jäsentä. Siitä saamme eläkeikäisten määräksi noiin 9000 jäsentä. Syntyneistä 77% on kastettu ja otettu niin myös seurakunnan jäseneksi. Vajaa puolet avioliitoista - noin 47% , on solmittu kirkossa. Savonlinnan seurakunnan jäsenten keski-ikä on 48 vuotta. Tilastoa voidaan pitää ohjenuorana. Keskimääräistä seurakuntalaista vain ei ole olemassakaan. Tilasto on vain tilasto. Mitä apua seurakunnan palveluista haetaan? Perheasiain tilastosta nousee sekä valtakunnallisesti että paikallisesti kaikkein suurimmaksi yksittäiseksi syyksi vuorovaikutusongelmat. (36%) Ikäryhmät jotka eniten palveluja ovat tarvinneet ovat ikäryhmissä 30-39v ja 40

Pidän siitä että vuoden mittaan on erilaisiin sisältöihin varattuja päiviä. Nimenomaan kirkko on muistanut antaa syntymälle, kuolemalle, kärsimykselle, anteeksiantamiselle,  mietiskelylle/rukoukselle ja sadon saamiselle talteen ihan oman rauhoitetun ajan. Minun on myönnettävä että ilman tätä kirkon rytmitystä unohtaisin varata aikaa esimerkiksi kuolleille. Pyhäinpäivä on varattu kuolleille.  Kuolema vaikuttaa elämään. Kuolevaisuuden tajuaminen on ihmisen motivoitumisen kannalta oleellista. Rajaamattomat resurssit valuvat usein hukkaan. Runsaus missä tahansa : rahassa, ruuassa, vedessä, tilassa tai elämässän, unohduttaa meidät olennaisesta. Alamme tuhlata. Sikäli pidän - jos en sentään niukkuudesta - rajallisuudesta. Elämämme on alusta asti rajattu päättymään kuolemaan. Pyhäinpäivä muistuttaa meidän elämämme aikana tekemästämme merkityksestä. Olin vihainen isälleni kun hän kuoli Hän oli minulle kohtuuton. Olin sisaruksista ainoa joka asui kotona. Vajaa puoli vuotta ai