Minun kirkkoni uskoo #minunkirkkoni
Kirkossa on kyse uskosta - laajemmin uskonnosta. Onko kirkko niille jotka uskovat oikein todella ja perinteisesti? 2018 seurakuntavaalien teemaksi on asetettu slogan Minun kirkkoni uskoo, toivoo ja rakastaa.
Uskon ja en. Olen varoittava esimerkki tulkitsemisesta. Jos mennään tiukimman uskontokäsityksen mukaan. Siinä raamattu on Jumalan sanaa - piste. Siinä ei ole sijaa tulkitsemiselle.
Kirkegaardia mukaellen itse mietin "miten tulla kristityksi kristikunnassa".
Kuka on kristitty ja mikä on hänen uskonsa? Onko olemassa oikeaa uskoa?
Minä tulkitsen. Minulle on samantekevää muuttuiko vesi viiniksi Kaanaassa. Joka tapauksessa ihmisten iloitseminen häissä jatkui kun Jeesus viisaasti kiinnitti ihmisten huomion itse häihin, ei siihen mitä niistä puuttui.
Minä uskon että oli joku Jeesus. Hän oli todella poikkeuksellinen. Jeesus kiinnitti ihmisten huomion tärkeisiin asioihin. Sai ihmiset itsensäkin kiinnittämään katseensa tärkeisiin asioihin.
Raamattu on kokoelma kirjoituksia. Raamattua ei kirjoittanut kirjailija ja siihen on poimittu vain jotain vielä laajemmasta aineistosta. Osuivatko muinaiset valinnat juuri oikeisiin kirjoituksiin - sitä en tiedä.
Joka tapauksessa tämä Jeesus vaikutti niin syvästi että silloisessa juutalaisessa yhteiskunnassa todella moni oli valmis muuttamaan uskontaan ja kirkkoaan. Siis mieti? Minkälainen tapaus, hetki, ihminen tai ihme täytyisi tapahtua että vaihtaisit oman uskontosi johonkin toiseen?
Aivan!
On todellakin tapahtunut jotain mistä iltapäivälehdet olisivat saaneet jutunjuurta vuosituhanneksi jos sellaisia olisi silloin julkaistu. Siis olen vakuuttunut että Jeesus eli.
On varmaan helpompi mieltää joku tarkoitus henkilöimällä. Jos tarkkoja ollaan, ajattelen jotain suurta kaikkeutta - jumaluutta. Niin suurta ettei sitä voi ajatella yhdessä ajatuksessa, joten on helpompi ajatella yhtä ihmismuotoista Jumalaa.
Tämä ristiriita ilmenee sitten arjessa niin, että lipsauttelen mielessäni niitä pikarukouksia - harvemmin keskityn oikein rukoilemaan. Ja kolmas käsky tulee näpsäytettyä rikki helposti. Enhän minä oikeasti tartte suurtakaan apua kun lyön vasaralla sormeen tai myöhässä ollessani mutisen apua parkkipaikan löytämiseen.
Katoliset ovat helpottaneet asiaa delegoimalla asioiden hoitamista pyhimyksille tai siis pyhimyksiltä voisi pyytää esirukousta. Lainaan joskus katolisilta niitä pyhimyksiä ja hoitelen kommunikaation pienemmissä pulmissa suoraan, eikä asiaa tarvitse pidemmälle viedä - ihan tässä vain kahden kesken. Varsinkin leipomisessa nämä avut ovat kätevämpiä. "Älä tule paha kakku tule hyvä kakku" - kohdistan sanani pyhälle Helenalle vaikkei siihen maailmanaikaan leivottu kuin leipää - kakut on keksitty paljon myöhemmin. - Eikä Helena varmasti koskaan edes joutunut leipomaan, enkä tiedä oikeasti minkä asian pyhimys Helena on.
Meille savonlinnalaisille luen kuuluvaksi erityisesti Pyhän Olavin - Norjan suojeluspyhimyksen ja ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimyksen. On hän joutunut joihinkin pikkutehtäviin varsinkin silloin kun olin töissä Olavinlinnassa. Helpottaa oloa kummasti kun tietää että tärkeiden vieraiden saapuessa kävellessäni kohti kunniavierasta Pyhä Olavi iskee silmää rohkaisevasti "mä tiedän että pystyt siihen". Pyhä Jyri - eli Pyhä Yrjänä - eli Pyhä Suurmarttyyri Gregorios Voittaja pääsee mielessäni töihin. "Jumalan pieni köyhä" - Franciscus Assisilainen - joutuu rahapulan koittaessa jelppimään - lähinnä henkisesti.
Mitään muuta en oikeastaan katolisilta ja ortodokseilta kadehdi kuin näitä pyhimyksiä.
Mutta joo itse Jumalankin kanssa juttelen välillä. Kun pyhimysten kikat eivät riitä. Sitten onkin jo isommasta asiasta kyse. Sellaisesta ettei millään keksi keinoa jaksaa. Sielua vääntää ja hätä on suuri.
Aina välillä mietin että maailman kaikki jumalat ovat yksi ja sama asia. Luonnonkansoista järjestäytyneisiin uskontoihin kaikilla on joku järjestelmä selittää maailma. Välillä ajattelen että puhumme samasta asiasta eri nimillä.
Mutta siis - on minulla sellainen usko siellä pohjalla. Aika-ajoin tarvitsen vähän tai paljon apua. Avunpyyntöni kohdistan "ylös" ja sinne kauas uskontoon, jonka lapsena opin.
Vaikka seurakuntavaaleissa ei valitakaan kirkon kantaa raamattuun ja siihen mitä kirkossa saarnataan, haluan kertoa millainen minun kirkkoni on tai olisi.
Kirkollisvero on iso raha ja sen käyttämisen linjauksista seurakuntavaaleissa on kyse. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän olen miettinyt olenko pyhimyksineni hyväksytty kirkossani. Mahdunko minä kirkkooni sisälle vai jäänkö tähän ovelle?
Uskonko minä?
Uskon ja en. Olen varoittava esimerkki tulkitsemisesta. Jos mennään tiukimman uskontokäsityksen mukaan. Siinä raamattu on Jumalan sanaa - piste. Siinä ei ole sijaa tulkitsemiselle.
Kirkegaardia mukaellen itse mietin "miten tulla kristityksi kristikunnassa".
Kuka on kristitty ja mikä on hänen uskonsa? Onko olemassa oikeaa uskoa?
Minä tulkitsen. Minulle on samantekevää muuttuiko vesi viiniksi Kaanaassa. Joka tapauksessa ihmisten iloitseminen häissä jatkui kun Jeesus viisaasti kiinnitti ihmisten huomion itse häihin, ei siihen mitä niistä puuttui.
Minä uskon että oli joku Jeesus. Hän oli todella poikkeuksellinen. Jeesus kiinnitti ihmisten huomion tärkeisiin asioihin. Sai ihmiset itsensäkin kiinnittämään katseensa tärkeisiin asioihin.
Raamattu on kokoelma kirjoituksia. Raamattua ei kirjoittanut kirjailija ja siihen on poimittu vain jotain vielä laajemmasta aineistosta. Osuivatko muinaiset valinnat juuri oikeisiin kirjoituksiin - sitä en tiedä.
Joka tapauksessa tämä Jeesus vaikutti niin syvästi että silloisessa juutalaisessa yhteiskunnassa todella moni oli valmis muuttamaan uskontaan ja kirkkoaan. Siis mieti? Minkälainen tapaus, hetki, ihminen tai ihme täytyisi tapahtua että vaihtaisit oman uskontosi johonkin toiseen?
Aivan!
On todellakin tapahtunut jotain mistä iltapäivälehdet olisivat saaneet jutunjuurta vuosituhanneksi jos sellaisia olisi silloin julkaistu. Siis olen vakuuttunut että Jeesus eli.
Entäs sitten Jumala
On varmaan helpompi mieltää joku tarkoitus henkilöimällä. Jos tarkkoja ollaan, ajattelen jotain suurta kaikkeutta - jumaluutta. Niin suurta ettei sitä voi ajatella yhdessä ajatuksessa, joten on helpompi ajatella yhtä ihmismuotoista Jumalaa.
Tämä ristiriita ilmenee sitten arjessa niin, että lipsauttelen mielessäni niitä pikarukouksia - harvemmin keskityn oikein rukoilemaan. Ja kolmas käsky tulee näpsäytettyä rikki helposti. Enhän minä oikeasti tartte suurtakaan apua kun lyön vasaralla sormeen tai myöhässä ollessani mutisen apua parkkipaikan löytämiseen.
Katoliset ovat helpottaneet asiaa delegoimalla asioiden hoitamista pyhimyksille tai siis pyhimyksiltä voisi pyytää esirukousta. Lainaan joskus katolisilta niitä pyhimyksiä ja hoitelen kommunikaation pienemmissä pulmissa suoraan, eikä asiaa tarvitse pidemmälle viedä - ihan tässä vain kahden kesken. Varsinkin leipomisessa nämä avut ovat kätevämpiä. "Älä tule paha kakku tule hyvä kakku" - kohdistan sanani pyhälle Helenalle vaikkei siihen maailmanaikaan leivottu kuin leipää - kakut on keksitty paljon myöhemmin. - Eikä Helena varmasti koskaan edes joutunut leipomaan, enkä tiedä oikeasti minkä asian pyhimys Helena on.
Meille savonlinnalaisille luen kuuluvaksi erityisesti Pyhän Olavin - Norjan suojeluspyhimyksen ja ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimyksen. On hän joutunut joihinkin pikkutehtäviin varsinkin silloin kun olin töissä Olavinlinnassa. Helpottaa oloa kummasti kun tietää että tärkeiden vieraiden saapuessa kävellessäni kohti kunniavierasta Pyhä Olavi iskee silmää rohkaisevasti "mä tiedän että pystyt siihen". Pyhä Jyri - eli Pyhä Yrjänä - eli Pyhä Suurmarttyyri Gregorios Voittaja pääsee mielessäni töihin. "Jumalan pieni köyhä" - Franciscus Assisilainen - joutuu rahapulan koittaessa jelppimään - lähinnä henkisesti.
Mitään muuta en oikeastaan katolisilta ja ortodokseilta kadehdi kuin näitä pyhimyksiä.
Mutta joo itse Jumalankin kanssa juttelen välillä. Kun pyhimysten kikat eivät riitä. Sitten onkin jo isommasta asiasta kyse. Sellaisesta ettei millään keksi keinoa jaksaa. Sielua vääntää ja hätä on suuri.
Aina välillä mietin että maailman kaikki jumalat ovat yksi ja sama asia. Luonnonkansoista järjestäytyneisiin uskontoihin kaikilla on joku järjestelmä selittää maailma. Välillä ajattelen että puhumme samasta asiasta eri nimillä.
Mutta siis - on minulla sellainen usko siellä pohjalla. Aika-ajoin tarvitsen vähän tai paljon apua. Avunpyyntöni kohdistan "ylös" ja sinne kauas uskontoon, jonka lapsena opin.
Mutta uskonko minä kirkkoon?
No se se onkin koetuksella usein. Juurikin kun se verotustodistus tulee. Ja silloin kun katson kirkon järjestämiä tapahtumia. Kun välillä tuntuu ettei minulle ole mitään.
Enkä sille papillekaan ilkeä jutella näistä pyhimyksistä päässäni. Hulluksihan hän luulee.
Kirkko on kuitenkin järkevä tapa hoitaa kaikkea sitä tehtävää jonka elämää miettivä henkilö tarvitsee.
Minut on kastettu vauvana. Olin kirkon järjestämällä kesäleirillä lapsena. Kävin rippikoulun. Olen kummi. Menin naimisiin. Meidän lapset on kastettu. Lapset kävivät naapurissa pyhäkoulua. Muutama oli seurakunnan päiväkerhossa. Rippikouluikäiset ovat käyneet rippikoulun ja kahdella on kummilapsia.
Olen sukunimeltäni Pii - sama kuin ns Arkimedeen vakio. 22/7 . Babylonialaiset, egyptiläiset ja kiinalaiset määrittivät Piin arvon varsin tarkkaan jo ennekuin tunnettiin desimaalilukuja tai ennenkuin itäiselle taivaalle syttyi kirkas tähti.
Vakio tarkoittaa sitä, että olipa ympyrän halkaisija mikä tahansa, sen kehä on halkaisija kertaa 3.14.
Raamatun sanantarkka tulkinta oli nimenomaan keskiajalla hallitseva.
Raamatussa kerrotaan Salomonin temppelin suuresta altaasta jonka halkaisija on 10 kyynärää ja kehä on kolmekymmentä kyynärää.
Keskiajalla kirkko päätti että matematiikka ei ole Jumalasta. Vanhassa testamentissa mainitun ympyrän laskentatavan vuoksi kirkko ei hyväksynyt muutamaan vuosisataan tätä faktaa. Muslimien ja Intialaisten matematiikka juoksi kaukana edellä kunnes Paavi Sylvester II 900-luvulla antoi jälleen matematiikan kehittyä ja mm arabialaiset numerot otettiin käyttöön.
Minun uskoni siis edellyttää raamatun tulkintaa. Minulle raamattu on kirjoitettu järjen kanssa luettavaksi. Se on minulle loistava kokoelma ohjeista kuinka täällä kannattaisi elää muiden kanssa. Minun kirkkoni ymmärtää tulkitsijaa ja lukee raamattua oman henkisen kehityksen ja tasapainon tueksi.
Minun uskoni lukee raamattua vapaasti ja ymmärtäen sen keskeisen sanoman ilman saivartelua. Minun kirkkoni tietää että ihminen on tasan arvostettu kokonaisena itsenään.
#minunkirkkoni #kaikkienkirkko #seurakuntavaalit
Minun kirkkoni uskooMinut on kastettu vauvana. Olin kirkon järjestämällä kesäleirillä lapsena. Kävin rippikoulun. Olen kummi. Menin naimisiin. Meidän lapset on kastettu. Lapset kävivät naapurissa pyhäkoulua. Muutama oli seurakunnan päiväkerhossa. Rippikouluikäiset ovat käyneet rippikoulun ja kahdella on kummilapsia.
Kirkko joka perustuu raamatun tiukkaan tulkintaan.
Olen sukunimeltäni Pii - sama kuin ns Arkimedeen vakio. 22/7 . Babylonialaiset, egyptiläiset ja kiinalaiset määrittivät Piin arvon varsin tarkkaan jo ennekuin tunnettiin desimaalilukuja tai ennenkuin itäiselle taivaalle syttyi kirkas tähti.
Vakio tarkoittaa sitä, että olipa ympyrän halkaisija mikä tahansa, sen kehä on halkaisija kertaa 3.14.
Raamatun sanantarkka tulkinta oli nimenomaan keskiajalla hallitseva.
Raamatussa kerrotaan Salomonin temppelin suuresta altaasta jonka halkaisija on 10 kyynärää ja kehä on kolmekymmentä kyynärää.
Keskiajalla kirkko päätti että matematiikka ei ole Jumalasta. Vanhassa testamentissa mainitun ympyrän laskentatavan vuoksi kirkko ei hyväksynyt muutamaan vuosisataan tätä faktaa. Muslimien ja Intialaisten matematiikka juoksi kaukana edellä kunnes Paavi Sylvester II 900-luvulla antoi jälleen matematiikan kehittyä ja mm arabialaiset numerot otettiin käyttöön.
#minunkirkkoni ymmärtää tulkitsijaa
Minun uskoni siis edellyttää raamatun tulkintaa. Minulle raamattu on kirjoitettu järjen kanssa luettavaksi. Se on minulle loistava kokoelma ohjeista kuinka täällä kannattaisi elää muiden kanssa. Minun kirkkoni ymmärtää tulkitsijaa ja lukee raamattua oman henkisen kehityksen ja tasapainon tueksi.
Minun uskoni lukee raamattua vapaasti ja ymmärtäen sen keskeisen sanoman ilman saivartelua. Minun kirkkoni tietää että ihminen on tasan arvostettu kokonaisena itsenään.
#minunkirkkoni #kaikkienkirkko #seurakuntavaalit
Vaikka seurakuntavaaleissa ei valitakaan kirkon kantaa raamattuun ja siihen mitä kirkossa saarnataan, haluan kertoa millainen minun kirkkoni on tai olisi.
Kirkollisvero on iso raha ja sen käyttämisen linjauksista seurakuntavaaleissa on kyse. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän olen miettinyt olenko pyhimyksineni hyväksytty kirkossani. Mahdunko minä kirkkooni sisälle vai jäänkö tähän ovelle?
Kommentit
Lähetä kommentti