Tekstit

Savonlinna seurakuntana 2 - talous

Viime viikolla kerroin Savonlinnan seurakunnasta henkilöinä. Savonlinnan seurakunnan talous: Savonlinnan seurakunta alueena koostuu: Savonranta, Enonkoski, Kerimäki, Punkaharju, Savonlinna ja Rantasalmi. Savonlinnan kirkollisverotulo on ollut 2017 6 300 000€, lisäksi osuus yhteisöverosta 7000€ , sekä valtion avustuksen osuus 798 000. Verotulot siis 7 105 000 ja verokulut 114 000. Yksinkertaistetaan: siis verojen jälkeen 7 036 000. Savonlinnan muuttotappio vaikuttaa suoraan kirkollisverotuloon. Rahoituksen rakenne muuttuu sikäli että yhteisöveron osuus poistuu kokonaan ja valtion avustus korvaa sitä. Muutos on sikäli yksiselitteisempi, että yhteisöverotulo on ollut riippuvainen yritysten määrästä, kun nyt se lasketaan asukasmäärän mukaan. Muuta merkittävää tuloa on saatu metsäomaisuuden tuottona ja kiinteistöjen myynnillä. Pysyvämpi tulonlähde on siis metsätuotto ja kertaluontoisia kiinteistöjen myynnit. Kuluryhmistä merkittävin on palkkakulut. Mikä on aina perusteltavissa ja
Lähetä kommentti
Lue lisää

Savonlinna seurakuntana

Kuva
77% savonlinnalaisista kuuluu kirkkoon. Seurakuntalaisia on ollut 30770 vuoden 2017 lopussa. Vuonna 2017 jäsenmäärä on vähentynyt 808 henkilöllä. Suuri osa varmaankin muuttotappion myötä. Kirkosta on vuoden aikana eronnut noin 1%. Ikäryhmissä 0-20v seurakuntalaisia on noin 6000 henk. Työikäisiä 20-65 v on jotakuinkin puolet eli noin 15000 jäsentä. Siitä saamme eläkeikäisten määräksi noiin 9000 jäsentä. Syntyneistä 77% on kastettu ja otettu niin myös seurakunnan jäseneksi. Vajaa puolet avioliitoista - noin 47% , on solmittu kirkossa. Savonlinnan seurakunnan jäsenten keski-ikä on 48 vuotta. Tilastoa voidaan pitää ohjenuorana. Keskimääräistä seurakuntalaista vain ei ole olemassakaan. Tilasto on vain tilasto. Mitä apua seurakunnan palveluista haetaan? Perheasiain tilastosta nousee sekä valtakunnallisesti että paikallisesti kaikkein suurimmaksi yksittäiseksi syyksi vuorovaikutusongelmat. (36%) Ikäryhmät jotka eniten palveluja ovat tarvinneet ovat ikäryhmissä 30-39v ja 40
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pyhäpäivä pyhäinpäivä

Kuva
Pidän siitä että vuoden mittaan on erilaisiin sisältöihin varattuja päiviä. Nimenomaan kirkko on muistanut antaa syntymälle, kuolemalle, kärsimykselle, anteeksiantamiselle,  mietiskelylle/rukoukselle ja sadon saamiselle talteen ihan oman rauhoitetun ajan. Minun on myönnettävä että ilman tätä kirkon rytmitystä unohtaisin varata aikaa esimerkiksi kuolleille. Pyhäinpäivä on varattu kuolleille.  Kuolema vaikuttaa elämään. Kuolevaisuuden tajuaminen on ihmisen motivoitumisen kannalta oleellista. Rajaamattomat resurssit valuvat usein hukkaan. Runsaus missä tahansa : rahassa, ruuassa, vedessä, tilassa tai elämässän, unohduttaa meidät olennaisesta. Alamme tuhlata. Sikäli pidän - jos en sentään niukkuudesta - rajallisuudesta. Elämämme on alusta asti rajattu päättymään kuolemaan. Pyhäinpäivä muistuttaa meidän elämämme aikana tekemästämme merkityksestä. Olin vihainen isälleni kun hän kuoli Hän oli minulle kohtuuton. Olin sisaruksista ainoa joka asui kotona. Vajaa puoli vuotta ai
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minun kirkkoni rakastaa #minunkirkkoni

Ja suurin niistä on rakkaus.... Luonnollinen rakkaus on valitsematonta. Rakkautta on vaikea, jos ei peräti mahdoton selittää. Aina tulkinnat rakkaudesta eivät ole rakkautta, vaan vallankäyttöä, alistamista tai ahneutta. Ne tuntuvat rakkaudelta kunnes jokin menee pieleen ja syntyy eturistiriita. Siitä vasta huomaa että kyse olikin itserakkaudesta. "Rakkaus ei etsi omaa etuaan." Rakkauden ei tarvitse. Seurakuntavaalien yhtenä teemana on minun kirkkoni rakastaa #minunkirkkonirakastaa . Rakkaus on helppo asia Meillä on paljon ihmissuhteita joihin liittyy luontaisesti rakkaus. Äidin- ja isänrakkaus lapseen on jotenkin syntyperäistä - luotua. Sitä ei tarvitse edes yrittää, se vain on! Sen huomaa olevan jotain ihmeellisempää kun lapsi tekee jotain. Saatat suuttua ja olla vihainen tai loukkaantunut pitkäksikin aikaa, mutta se rakkaus vaan on ja pysyy. Pisimpään ihmissuhteeseen liittyy rakkaus. Joillakin pisin yhtenäinen ihmissuhde on sisaruksiin. Toisilla pisin ihmissuhd
Lähetä kommentti
Lue lisää

Taivas auki

Kuva
Olen viime vuosina ollut töissä toisella paikkakunnalla niin, että koti ja perhe on asunut täällä kotona. Sellaisessa tilanteessa tunnen tarvitsevani jonkun ankkurin - paikan johon mennä hiljentymään. Kirjasto ei käy - paikka on liian epävakaa ja yllätyksellinen. Merenranta, vuori tai joku muu... Paikan tulee olla suurempi kuin itse.  Sinne voi kadota ja voit olla yksin ajatuksinesi. Kirkot eivät suotta ole korkeita - niihin mahtuu ajattelemaan ja unohtumaan. Paikka ei esitä vaatimuksia eikä kiirehdi. Uskonnot ovat keksineet mindfullnesin ennenkuin sille oli annettu nimeä. Kirkko on perinteisesti ollut fyysinen paikka josta on etsitty johdatusta - neuvoa. - siis paikka jossa voi ajatella ja keksiä ratkaisuja ongelmiin - omiin tai muiden. Jotkut kertovat että "metsä on minun kirkkoni". Eikä välttämättä tarvitse olla ongelmiakaan. Rauhoittuminen on aina hyvästä. Rauhoittuminen on yleismaailmallista. Pyhiä paikkoja on kaikilla, ne on varattu ihmisen tarpeelle ol
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hengen ravintolassa #minunkirkkoni

Elämme palveluyhteiskunnassa. Meillä on saatavissa palveluita sairastapauksissa, hyvinvoinnin tueksi, autolle huoltoa, kirjojen lainaamiseen, joku muu tekee lumityöt ja halutessamme voimme käyttää yhteisiä kulkuvälineitä, jokaista tarvitsemaamme työkaluakaan ei tarvitse ostaa omaksi. Mitä antaa ihmisille joilla on jo kaikkea? Sielunrauhaa. Kun elämä on kokonainen - ja varsinkin kun se ei ole, tarvitsemme palveluita näkymättömille asioille. Elämää on usein mahdoton ymmärtää. Moni on oppinut tilaamaan ajan psykologilta. Ja sinne suuntaan virtaus on. On hölmöä kuvitella että joku tarve poistuisi kun siihen ennen käytetty palvelu unohtuu- täytyy ottaa selvää miksi palvelu ei enää palvele. Virtaus käy sinne missä ihminen saa tarvitsemansa. Jos kirkon "sielunhoidollinen palveluntarve vähenee, se on osoitus siitä ettei "asiakas" saa sellaista palvelua kuin tarvitsee. Kirkko ei vastaa. Kirkko ja papit ovat tehneet yhteisesti maksamanamme palveluna psykologin hommia. On
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minun kirkkoni toivoo #minunkirkkoni

Seurakuntavaalin valtakunnallisissa teemoissa on toivo. - #minunkirkkoni toivoo En ole välttämättä innoissani, että seurakuntavaalit on valinnut teemakseen lauseen Ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä. Kirjeiden 13 luku pitää sisällään tämän lauseen "Niin pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." Pidän ajatuksesta! Mutta onko se kuitenkaan nykymaailmaan riittävä tahtotila? Seurakuntavaalien tahtotila. #minunkirkkoni toivoo avointa ja eteenpäin katsovaa henkeä. Kirkko voi täydentää sitä kokonaisuutta joka tavallisen ihmisen arkeen kuuluu. Raamatusta minun on vaikea muistaa iloiseen toivoon kehottavia oppeja. Tarkoitan sellaisia käytännönläheisiä. Tarvitsen toivoa ja heti! - En vasta kuolemani jälkeen. Minulle aivan liian passiivista Raamatun kuvailema toivo  - se minun täytyy myöntää - on minulle aivan liian passivista. Minun uskossani ihminen hoitaa leiviskänsä. Tekee voitavansa. Elää tässä ja nyt ja pyrkii uuteen jos tarvetta on. U
Lähetä kommentti
Lue lisää